Jorvas - Kirkkonummen sydämessä

Jorvaksen alueen yhteydet sekä länteen että itään menneinä aikoina ovat olleet hyvät. Nykyisin melkein umpeen kasvanut Sundet oli kerran tärkeä vesiväylä, josta on maan nousemisen seurauksena saatu hyvää peltomaata. Keskiajalla Turun ja Viipurin välille raivattiin suuri rannikkotie, saman Jorvaksen halki kulkevan laakson kautta. Usean vuosisadan ajan alue oli maaseutua tiloineen, torppineen ja mäkitupineen. Kehitys oli hidasta ja ajoittain nälänhädän ja katovuosien keskeyttämää.
Helsingin ja Karjaan välinen rautatieosuus vihittiin käyttöön vuonna 1903. Kun kulkuyhteydet Helsinkiin paranivat, Jorvas koki nousukauden. Tilat alkoivat panostaa enemmän karjanhoitoon ja puutarhoja perustettiin. Tonteista tuli kysyttyjä, kauppoja avattiin, ja Jorvaksen myllyn rakentamisen myötä seudulle tuli myös teollisuutta. Autojen aikakausi alkoi Jorvaksentien valmistuttua vuonna 1937.
Sota toi mukanaan suuria muutoksia. Syyskuun 1944 rauhanneuvottelut johtivat Porkkalan alueen evakuoimiseen ja sen siirtymiseen uusien vallanpitäjien haltuun. Jo 11 vuoden kuluttua vuokra-alue palautettiin, ja entiset asukkaat saattoivat palata tarkastamaan kotiseutuaan. Paluumuutto ja uudelleenrakentaminen pääsivät alkuun. Ensimmäisinä vuosina elettiin uudisraivaajaelämää yksinkertaisissa olosuhteissa - toiset kunnostivat talojaan, toiset purkivat omiaan ja rakensivat tilalle uusia, minkä myötä Jorvakseen tuli paljon uusia asukkaita. L.M. Ericsson toi monia uusia työpaikkoja ja näkyvän osuutensa kulttuurimaisemaan. Viime vuosikymmeninä asutus on tihentynyt, ja asukkaiden määrä on kasvanut voimakkaasti.